Omakotitalo pakettiin ja suunta kohti Lappia. Päämääränä Pyhätunturi, Pelkosenniemi ja ammattina hotelliyrittäjä. Siinä tuli muutosta tämän perheen elämään kertaheitolla. Se oli syksyllä 2008. Eikä ole kaduttanut! Täällä asumisessa ja työskentelyssä on oma viehätyksensä, jota ei voi oikein kuvailla. Se kannattaa tulla kokemaan itse. Bloggaaminen antaa kuitenkin mahdollisuuden hieman "raottaa ikkunaa" tunturielämään ja -yrittämiseen.
Tervetuloa kurkistamaan!


tiistai 3. elokuuta 2010

Tapahtumaa toimiston täydeltä


Mietiskelin tänä aamuna, että mitä ihmettä keksisin tänään? Ajatukset ovat niin täynnä PyhäUnpluggedia, että ei sinne muuta ole mahtunut viime viikkoina. Kunnes huomasin, että eivät pelkästään ajatukset ole täynnä...

Kun katson ympärilleni, työpöydälläni on mm. sähkökolvi, ruuvimeisseli, kuksa, turvaliivejä, karhun lankaa ja viivakoodin lukija. Lattialta löytyy laatikkokaupalla Unpluggedin puseroita, kynttilälyhtyjä ja vaellusreppu. Mutta kun 90% noista tavaroista on ollut työkäytössä tai tulee työkäyttöön seuraavien kahden päivän aikana, niin kai ne siihen tänne kuuluvat.

Yllä oleva kaaos löytyy toimistostani lähes tulkoon aina, vain tavarat vaihtuvat. Ja eri kaaoksiin liittyy muisto jos toinenkin. Yksi parhaista on ollut, kun minua tapaamaan tullut henkilö kävelikin suoraan sisälle toimistooni. Normaalisti minua siis kysytään vastaanotosta ja ehdin vetäistä oman oveni kiinni :). Kyseinen yllättävä sisäänkävely tapahtui siis toissa keväänä Villi Länsi-tapahtumaa ennen. Ja työpöydälläni oli nahkaruoska. Ei kannata kysyä miksi mutta siinä se oli. Siinä vasta ensivaikutelmaa kerrakseen.

Toinen tapaus, jolle olen pariinkin kertaan naureskellut oli viime hiihtokauden alussa. Sesongiksi töihin tullut uusi työntekijämme tuli tervehtimään minua ja toimistoni pöydällä oli vesuri ja puukko, kiitos Pasin pikavisiitin. Joku voisi nähdä tuossa tilanteessa uuden pomonsa hieman arvelluttavana tyyppinä...

Kaikki tämä taitaa kuitenkin olla olennainen osa sitä ihanaa yrittäjän arkea. Työpäivät ovat taatusti vaihtelevia, kun käy välillä kolvin kanssa koristelemassa lahjakuksan tai vesurin kanssa siistimässä piha-alueita tai sitten löytää aivan uskomattoman kauniin rakkakiven (kuvassa), joka on pakko ottaa talteen. Ei tässä pääse tylsistymään. Ja miksiköhän kirjoitin tästä? Ehkä varoituksen vuoksi, jos vaikka sattuu, että sinä kävelet sisään Unpluggedin aikana.

Johanna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti