Se on varmasti puraissut minua, siis jonkin sortin lappilainen vattumato. Eihän tämä muuten voi olla mahdollista. Minä, joka olen siitä saakka kaihtanut marjanpoimintaa, kun eksyin kerran viisitoistakesäisenä Suonenjoelle mansikkatilalle töihin, olen nyt viettänyt vapaa-aikani marjastaen!
Pari vuotta sitten, kun tulin tänne, mietin mitä täällä Pelkosenniemellä oikein tehdään, jos sattuu ilmaantumaan vapaa-aikaa. Aiemmin kotini lähellä olivat uimahalli, golfkenttä, jäähalli jne. Ei ollut puutetta tekemisestä, ja oli vara mistä valita. Pelkosenniemellä harrastuspaikat ovat hieman rajatummat. On talvella kaukalo, ja sitten tietenkin kaukalo täynnä lunta, ja sitten keväällä kaukalo täynnä sohjoa (hieman kärjistetysti :)). Uimaan lähteminen vaatiikin sitten jo lähes sadan kilometrin automatkan, joten sen harrastuksen olemme jättäneet muille.
Tänä syksynä löysin itsestäni kuitenkin uuden puolen. Kävimme tyttäreni Merin kanssa kotirannassa tarkastamassa, josko löytäisimme villivadelmia. Ja löytyihän niitä, lähemmäs 10 kg! Nyt pitäisi vain keksiä, mitä niille tekee...Ja tuo vatunpoiminta innoitti katsastamaan, josko osaisin poimia myös mustikoita. Ja osasinhan minä. En ollut tiennytkään, että mustikoita voi tunturin rinteillä kasvaa niin paljon. Ja sitä paitsi, marjanpoiminta seisaallaan on ihan uutta (lue: kohtuu jyrkkiä nuo rinteet).
Oma marjastus sai huomaamaan myös uuden, arvostettavan, puolen kesäksi tunturiin jäävissä työntekijöissämme. Hyvin moni talvisesongin väestä ilmoitti suorastaan kaihtavansa kesäistä Lappia; sosiaalielämä kuulemma kuolee. Mäkärät eivät kai kavereina ole sitä puheliainta sorttia. Kesäksi tunturiin jäävät tuntuvat lähes poikkeuksetta olevan innokkaita sienestäjiä tai marjastajia, ikään ja sukupuoleen katsomatta. Ja ravintolatyölle luonto tarjoaakin oivan vastapainon, voi olla vain hiljaa, eikä ole pomokaan pakottamassa hymyilemään. Minä puolestani olen löytänyt vähän kuin uuden sesongin jota odottaa.
No, mustikat on nyt poimittu mutta onhan sitä vielä...seuraavaksi sieniä ja puolukoita, ja tietenkin karpaloita. Jos siis satutte eksymään tännepäin, niin olemme valmiita antamaan hyviä vinkkejä marjapaikoista. Kyllä tänne mahtuu, minun mielestäni myös kauempaa tulleita. Sen enempää kyseistä aihetta kuitenkaan kommentoimatta :).
- Johanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti