Helsinki? No se on se paikka, jossa yhdessä talossa asuu enemmän ihmisiä kuin koko Pelkosenniemellä on asukkaita ja, jossa messuhalli on aina täynnä tunnelmaa...SINNE SIIS!
Heti aluksi täytyy myöntää, että on ihailtavaa, että löytyy ihmisiä, jotka pysyvät täysjärkisinä asuessaan kaupungissa. Minusta ei siihen taitaisi olla. Tuntuu, että aivot eivät ehdi pysähtyä hetkeksikään siinä taustahälyssä. Tosin huomasin juuri, että onhan Kemijärvikin "kaupunki" mutta se on jo toisen blogikirjoituksen aihe... Pyhällä nautin siitä, että minulla on mahdollisuus kävellä muutama sata metriä, ja hiljaisuus on täydellinen.
Toinen asia, jota Pyhätunturilla ei tarvitse pelätä on eksyvänsä autolla tai ajavansa ykssuuntaista katua väärään suuntaan. Meillähän kaikki tiet ovat peräkkäin. Ja ruuhkaksi voi jo kutsua sitä, kun vastaan tulee enemmän kuin viisi autoa kahdenkymmenen kilometrin matkalla. Yleensä näen tuolla matkalla enemmän poroja.
Tällaisina muutaman päivän kerta-annoksina kaupunkielämä on kuitenkin täydellistä! Ja miksi olemme nyt Helsingissä? No, tietenkin SkiExpossa! Talviurheilutapahtuma, jota en missaisi mistään hinnasta. Muutaman päivän aikana messuhalliin änkeää mahdoton määrä kaikesta lumeen liittyvästä kiinnostuneita ihmisiä. Saamme tavata liudan asiakkaita ja jutella tulevasta kaudesta ja uutuuksista. Ja vastata välillä tiukkaan kritiikkiinkin. Ja sitten löytyy niitä helmiä, jotka kertovat olleensa Pyhällä ensimmäistä kertaa laskemassa 60-luvulla ja muistavat, millaista oli kiivetä ensimmäistä kertaa tuolihissiin, kun siitä oli aamulla kopsuteltu jääkimpaleet irti. Nyt nämä samat alamäkihiihdosta kiinnostuneet kysyvät, että "niin onko tuossa uudessa hississä penkinlämmittimet". Kehitys on tehnyt tehtävänsä ja kysymykset muuttuvat sitä mukaa :).
Jäljellä on vielä yksi hieno päivä messuilua ja sitten nokat kohti tunturia. Lunta ja pakkasta onkin jo vähän ikävä...
-Johanna
