Omakotitalo pakettiin ja suunta kohti Lappia. Päämääränä Pyhätunturi, Pelkosenniemi ja ammattina hotelliyrittäjä. Siinä tuli muutosta tämän perheen elämään kertaheitolla. Se oli syksyllä 2008. Eikä ole kaduttanut! Täällä asumisessa ja työskentelyssä on oma viehätyksensä, jota ei voi oikein kuvailla. Se kannattaa tulla kokemaan itse. Bloggaaminen antaa kuitenkin mahdollisuuden hieman "raottaa ikkunaa" tunturielämään ja -yrittämiseen.
Tervetuloa kurkistamaan!


maanantai 10. tammikuuta 2011

Kisasuksia ja numerolappuja


Yksi kova sesongin piikki on jälleen takanapäin. Joulu ja Uusi Vuosi täyttivät tunturin kotimaisista ja ulkomaisista juhlijoista ja töitä on tullut paiskittua aika lailla kellon ympäri. Ja uusi vuosi aloitettiin kisojen merkeissä...¨

Kaksi asiakasryhmää yhtä aikaa tunturissa, joiden päivärytmit ovat kuin yö ja päivä. Tuo lause paketoi viime viikon aika lailla. Tunturissa näkyi edelleen itänaapurin kilvillä varustettuja autoja joka toisen mökin pihassa, kun paikalle ilmestyvät Audi-cupin kisaajat huoltojoukkoineen. Hulina oli taattu. Vuorokausi päättyy aamutunneilla, kun viimeiset juhlijat lähtevät nukkumaan ja alkaa samalla kellonlyömällä, sillä kisaajat aloittavat valmistelut päivän koitoksiin. Olen aina välillä miettinyt, että monetkohan sukset yksi kisaaja keskimäärin omistaa? Tuo johtuu siitä, että hotellin käytävillä ja suksivarastoissa on vähintään kolminkertainen määrä suksia asukkaisiin verrattuna.

Aamun aikana vastaanotto vastaa parin tunnin ajan kysymyksiin: "Millainen keli?" ja "Pyörivätkö kaikki hissit?" vähintään kerran minuutissa. Ja onhan niitäkin aamuja koettu, että hissit eivät tosiaan kelin vuoksi pyöri. Silloin vastaillaan samoihin kysymyksiin muutama tunti enemmän. Lievää turhautumista on tuolloin havaittavissa puolin jos toisin :).

Muita kisoihin olennaisesti liittyviä piirteitä ovat numerolaput. Suuri osa asiakkaista on numeroitu. Ja ne joita ei ole, kulkevat usein paikan päällä nilkkohin ulottuva toppatakki päällä...luokittelu: valmentaja tai kisaorganisaatio. Loput, jotka eivät omaa edellämainittuja tunnusmerkkejä, kulkevat kuitenkin niin tiiviisti yhdessä heidän kanssaan, että luokittelu kisaporukkaan on helppoa.

Kaiken kaikkiaan, kisoja on vaikea kuvailla, ne kannattaa tulla kokemaan paikan päälle. Töissä olevalle haasteita riittää, sillä kun kelien armoilla ollaan, niin mitä tahansa voi tapahtua. Aikataulumuutoksiin on syytä varautua, ja lähes poikkeuksetta ne muuttuvatkin vähintään kerran päivässä. Mutta kun sen tietää jo etukäteen, niin siitä ei revi turhaa stressiäkään. Kisat tuovat tunturiin mahtavan hulinan ja urheilujuhlan tuntua, joten ovat äärimmäisen tervetullut piristys. Huhtikuussa vuorossa ovat seuraavat iso kisat, nimittäin SM-kisat sekä AUDI-cup finaalit. Viimeistään tuolloin kannattaa tulla paikan päälle nauttimaan kisahuumasta.

Ps. Kuvassa on muuten Merle Soppela, jonka edesottamuksia seurataan ympäri maailmankin silmä tarkkana. Pyhätunturilla kuitenkin aivan erityisesti...

- Johanna