"Se on sitten teilläkin töissä melkoisen rauhallista näin kesällä, ei tarvi paljoa töiden vuoksi hätäillä".Siinäpä yksi useimmin kuulluista lausahduksista näin kesän kynnyksellä tunturissa. Rauhalliseksihan sitä luulisi mutta...tunturissa tapahtuu, kesälläkin. Ainoa ero talveen tuntuu olevan se, että asiakkaiden suksissa on huonompi luisto.
Ja minä olen siis Johanna, kolmekymppinen "junan pohjoiseen tuoma" hotelliyrittäjä Pyhätunturilla, joka pitää tunturielämää ehdottomasti muille kertomisen arvoisena. Hieman alle kaksi vuotta sitten pakkasimme mieheni Pasin kanssa kolme lastamme autoon ja suuntasimme kohti Pyhätunturia. Tuleva sesonki painoi jo tuolloin päälle ja ensimmäinen talvi menikin (tunnustan) yrittäessä pysyä kelkan kyydissä ja vieläpä oikealla reitillä. Ja juuri kun ajattelimme, että "no nyt tuntuu, että tiedämme mitä seuraavaksi tapahtuu", niin metsään män ja tarvittiin hieman korjausliikkeitä.
Ja se kauden päätös, paljon puhuttu toukokuu...tuli kuin puun takaa. Yhtäkkiä kaikki vain seisahtui. Se oli siis sillä hetkellä, kun Skibussin perävalot katosivat pihasta tuossa Vapun jälkeen. Vieden muuten mukanaan aika lailla KAIKKI meidän asiakkaat. Oli siinä totuttelemista kerrakseen. Mutta onneksi Pyhätunturin kesä kyllä yllätti meidät. Upeita reitistöjä, tekemistä ja tutkimista vaikka millä mitalla. Ja turisteja alueella riitti koko kesän, jopa vähän enemmän kuin noita poroja.
Kuluneella hiihtokaudella saimme sitten upeita uutisia! Pyhä uudistuu uuden hissin ja uusien rinteiden voimin jo ensi kaudelle. Ja se on saanut tunturiin vipinää oikein kunnolla. Kevään aikana on hotellilla saanut enemmän kuin pariin kertaan vastata kysymykseen "niin mihin se uusi hissi oikein tulee?" Ja siihen on ilo vastata "tuohon Polarille". Toivottavasti pääsemme vastaamaan pian myös kysymykseen: "Mihin se uusi hotelli tulee?". "Tuohon pihalle."
Eli tämä on siis blogi suoraan tunturista ja miltä se näyttää "junan tuoman" yrittäjän silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti