Lapin luonto luo outoa taikaa

Keskiyön auringon juhla on nyt ohitettu, ja tunturissa se näytti tänä vuonna parhaat puolensa. Kelit hellivät, väkeä riitti ja yhteistyöllä tehty ohjelmisto loi tunnelmaa koko yöksi.

Itsekin vietimme tänä vuonna Juhannuksen vapaalla. Ainakin me laskemme sen vapaaksi, kun voi juoda aamukahvinsa ilman kiirettä ja vain käväistä pienen mutkan töissä. Juhannusaattoaamuun kuului siis hieman grilliasennuksia hotellin terassille ja, tottakai, Juhannuskoivut. Koivujen haku ei sitten tänä Juhannuksena ollut lasten katseltavaa saatikka kuunneltavaa touhua. Ja tätä ei saa kertoa turisteille :)!

Kuinka montako hyttystä/sääskeä/itikkaa (moniko tiesi, että tuo viimeinen tarkoittaa Pohjanmaalla lehmää?), mäkäräistä, paarmaa ja kirvaa voi mahtua muutaman koivun keskelle? Pasilta voitte asiaa hyyyyvin varovasti tiedustella, kun tulette ensi kerralla tänne päin. Siis jos kutina on lakannut..

Kun hotellilla kaikki oli kunnossa, vaihdoimme itsekin hetkeksi vapaalle. Päivä sujui Pyhäjärven rannassa grillaillessa ja vieraiden kanssa pelatessa. Ja kello 17.00 pakkasimme koko porukan (6 aikuista ja 6 lasta) autoon ja läksimme tunturiin. Hotellilla riitti hulinaa, ja Eero ja Tomi grillasivat minkä ehtivät. Poikien sanojen mukaan oli kuitenkin mahtava päivä, kun sai tehdä töitä ulkosalla. Kiva kuulla!

Matka jatkui maisemahissillä tunturin huipulle ravintola Tsokkaan. Yrittäjillä Matilla ja Annikilla oli jo täysi tohina päällä. Jono kiemurteli sisällä ja tunnelma oli katossa. Annikki kipitti kuumia vohveleita pöytiin ja Matti otti tilauksia tiskillä. Vilkaisin kelloa, Matin pitäisi tuosta muka kohta lähteä lipunnostoon...voisi apu olla paikallaan. Ja niin tarjouduimme Pasin kanssa hoitamaan lipunnoston, jotta he voisivat keskittyä asiakkaiden palvelemiseen. Matti oli asiasta aidosti iloinen, ja se ilo kyllä kruunasi meidänkin Juhannuksen! Eli ei muuta kuin lippu kainaloon, pikainen esittelykierros hanuristin kanssa ja nokka kohti salkoa.

Tasan kello 18 Kultakeron huipulla nostettiin Juhannuksen kunniaksi Suomen lippu korkeuksiin, taustalla soi "Lapin luonto luo outoa taikaa...", juuri tuolla hetkellä taika oli lähes käsin kosketeltava. Yksi hienoimpia hetkiäni tunturissa.

Tunturin illan vietto jatkui suurella osalla aamuyön tunneille, oma iltamme jatkui lasten kanssa kotona, järven rannalla. Illalla Huttu-Pubin ja SportBarin terassit olivat täyttyneet juhlijoista, kun bändit ja karaoke olivat pitäneet tunnelmaa yllä.

Juhannus tunturissa oli siis tänä vuonna kaiken kaikkiaan taianomainen. Yhteistyöllä toteutettu Juhannusjuhla jätti varmasti sekä asiakkaille, että kaikille osallistuneille yrittäjille iloisen mielen. Tästä on hyvä jatkaa taas yhdessä seuraavaan tapahtumaan.

PS. Nyt onkin vuorossa parin viikon tauon paikka, kun lähdemme itsekin hetkeksi loman viettoon. Ai minne? Nähdään ;)

Maasta se sienikin ponnistaa!

"Enää 3 päivää ja Juhannus, ja loma!" Varmasti joku on tutkinutkin, montako prosenttia suomalaisista aloittaa kesälomansa Juhannukselta. Mutta onkohan tutkittu, moniko tunturissa päättää lomansa Juhannuksena ja miksi?

Tosiasiahan on, että iso osa matkailukeskusten yrityksistä sulkee ovensa toukokuussa ja väki jää ansaitulle kesälomalle pitkän kauden jälkeen. Mutta on myös meitä, jotka pitävät ovensa auki myös toukokuussa. Ja kesälomista on meilläkin väännetty kättä jo helmi-maaliskuusta lähtien. Kenen vuoro on tänä vuonna pitää kesälomansa ah, niin arvaamattomassa toukokuussa, kun ei voi olla ihan varma saako nauttia saunaoluensa terassilla pyyhkeessä vai toppahaalarissa? Onneksi luontoäiti on helpottanut tehtävääni ja kehittänyt tunturiyrittäjän pelastajan, KORVASIENEN!

Korvasieni, jota suurin osa asiakkaistammekin haluaa hiihtolomallaan nauttia, pomppaa siis esiin lumien lähdettyä ja maan suurin piirtein sulattua. Täällä se siis tarkoittaa touko-kesäkuuta. Onneksi niin monelle mahdollisuus juosta noiden sienten perässä on lähes elämääkin tärkeämpi asia. Enpä olisi pari vuotta sitten uskonut, että tulen joskus toivomaan, että jonkun sienestysinto säilyisi hamaan tulevaisuuteen asti.

Joko keksitte, mistä korvasienet sitten täällä meillä pöytäänne tulevat? Kun toukokuussa paikat on saatu kesävieraita varten kuntoon, aloittavat meillä kesälomansa muiden muassa Eija ja Leila. Kaksi innokasta sienestäjää, jotka todellakin saavat nauttia lomastaan juuri silloin, kun he toivovat, korvasieniaikaan. En ole edes kysynyt, montako päivää lomastaan he käyttävät sienijahtiin, määristä päätellen useita. Ja me olemme Pasin kanssa tästä tietenkin kiitollisia. Saamme tilaisuuden tarjota vieraillemme aitoa lähiruokaa, jonka alkuperästä ja puhtaudesta voimme olla täysin varmoja. Halukkaille voimme antaa myös mahdollisuuden koittaa nyhtää tieto sieniapajasta suoraan poimijalta. Ja voin vannoa, sitä tietoa ette heistä ulos saa!

Kaikille lomansa Juhannuksena aloittaville, oikein rentouttavaa lomaa ja olette lämpimästi tervetulleita tunturiin. Varsinkin nyt, kun korvasieniaika on ohitse eikä apajia tarvitse jakaa :)

Kapulakieltä Pyhätunturilta?

"Se on sitten teilläkin töissä melkoisen rauhallista näin kesällä, ei tarvi paljoa töiden vuoksi hätäillä".

Siinäpä yksi useimmin kuulluista lausahduksista näin kesän kynnyksellä tunturissa. Rauhalliseksihan sitä luulisi mutta...tunturissa tapahtuu, kesälläkin. Ainoa ero talveen tuntuu olevan se, että asiakkaiden suksissa on huonompi luisto.

Ja minä olen siis Johanna, kolmekymppinen "junan pohjoiseen tuoma" hotelliyrittäjä Pyhätunturilla, joka pitää tunturielämää ehdottomasti muille kertomisen arvoisena. Hieman alle kaksi vuotta sitten pakkasimme mieheni Pasin kanssa kolme lastamme autoon ja suuntasimme kohti Pyhätunturia. Tuleva sesonki painoi jo tuolloin päälle ja ensimmäinen talvi menikin (tunnustan) yrittäessä pysyä kelkan kyydissä ja vieläpä oikealla reitillä. Ja juuri kun ajattelimme, että "no nyt tuntuu, että tiedämme mitä seuraavaksi tapahtuu", niin metsään män ja tarvittiin hieman korjausliikkeitä.

Ja se kauden päätös, paljon puhuttu toukokuu...tuli kuin puun takaa. Yhtäkkiä kaikki vain seisahtui. Se oli siis sillä hetkellä, kun Skibussin perävalot katosivat pihasta tuossa Vapun jälkeen. Vieden muuten mukanaan aika lailla KAIKKI meidän asiakkaat. Oli siinä totuttelemista kerrakseen. Mutta onneksi Pyhätunturin kesä kyllä yllätti meidät. Upeita reitistöjä, tekemistä ja tutkimista vaikka millä mitalla. Ja turisteja alueella riitti koko kesän, jopa vähän enemmän kuin noita poroja.

Kuluneella hiihtokaudella saimme sitten upeita uutisia! Pyhä uudistuu uuden hissin ja uusien rinteiden voimin jo ensi kaudelle. Ja se on saanut tunturiin vipinää oikein kunnolla. Kevään aikana on hotellilla saanut enemmän kuin pariin kertaan vastata kysymykseen "niin mihin se uusi hissi oikein tulee?" Ja siihen on ilo vastata "tuohon Polarille". Toivottavasti pääsemme vastaamaan pian myös kysymykseen: "Mihin se uusi hotelli tulee?". "Tuohon pihalle."

Eli tämä on siis blogi suoraan tunturista ja miltä se näyttää "junan tuoman" yrittäjän silmin.